Osituksesta ja sen verokohtelusta

Jos puolisot eivät ole tehneet avioehtosopimusta, on lähtökohtaisesti kaikki omaisuus avio-oikeuden alaista omaisuutta. Avio-oikeus puolison omaisuuteen tarkoittaa, että ositustilanteessa kyseinen omaisuus huomioidaan puolisoiden välisessä omaisuuden jaossa. Osituksessa puolisoiden välinen aviovarallisuussuhde puretaan antamalla molemmille puolisoille puolet puolisoiden avio-oikeuden alaisen omaisuuden yhteenlasketusta säästöstä.

Avioliitto päättyy toisen puolison kuolemaan tai avioeroon. Ositusperuste syntyy siten joko puolison menehtymisen tai avioeron vireilletulon hetkellä.

Osituksessa selvitetään molempien puolisoiden osituksen piiriin kuuluva omaisuus. Molemmille puolisoille lasketaan omaisuuden säästö laskemalla ensin yhteen puolison omaisuus ja tämän jälkeen vähentämällä omaisuuden arvosta puolison velat. Puolisoiden säästöt lasketaan yhteen ja tämä yhteenlaskettu nettovarallisuus jaetaan kahdella, jolloin saadaan selville avio-osan suuruus.

Enemmän omistava puoliso on velvollinen maksamaan vähemmän omistavalle puolisolle tasinkoa siten, että vähemmän omistava puoliso saa avio-osansa osituksessa.

Niin kauan kuin osituksen yhteydessä käsitellään vain avio-oikeuden alaista, osituksen piiriin kuuluvaa omaisuutta, ei ositus pääsääntöisesti aiheuta veroseuraamuksia. Mutta jos esimerkiksi toinen puolisoista lunastaa puolet puolisoiden yhteisenä kotinaan käyttämästä asunnosta ja lunastukseen joudutaan käyttämään osituksen ulkopuolisia varoja (esim. lunastajan ottamaa pankkilainaa), seuraa tästä velvollisuus maksaa varainsiirtoveroa siltä osin kuin ulkopuolisia varoja käytettiin.  Osituksessa tapahtuvat omaisuuserien siirrot ovat siis verovapaita vain niin kauan kuin osituksen ulkopuolisia varoja ei käytetä.

Tasinkoa ei kuitenkaan lähtökohtaisesti kohdella vastikkeellisena saantona. Kun enemmän omistava puoliso suorittaa tasinkoa osituslaskelman mukaisesti vähemmän omistavalle puolisolle, ei varansiirtoverovelvollisuutta lähtökohtaisesti synny, vaikka tasingonmaksuun käytettäisiinkin avio-oikeuden ulkopuolisia varoja. Kuitenkin jos maksettavan tasingon määrä ylittää osituslaskelman mukaisen määrän (ylisuuri tasinko), voi varainsiirtoverovelvollisuus syntyä osituslaskelman mukaisen tasingon ylittävästä osuudesta. Veroseuraamuksia voi aiheutua myös silloin, jos osituslaskelmaa ei ole tehty tai se on puutteellinen ja tasinkona luovutetaan avio-oikeudesta vapaa kiinteistö tai arvopaperi tai tasinko maksetaan muuten osituksen ulkopuolisilla varoilla.

Vielä on huomattava, ettei vähemmän omistavalla puolisolla ole velvollisuutta ottaa vastaan tasinkoa. Tasingosta kieltäytymistä ei myöskään katsota verotuksessa lahjaksi enemmän omistavalle puolisolle, tämä asia on linjattu korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa 2014:135.

Ositustilanteisiin liittyvissä kysymyksissä saat apua toimistomme asiantuntijoilta.

Jaa artikkeli:

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn
Lisää luettavaa näistä aihealueista

Lue myös nämä

Perinnöstä luopuminen

Perillinen voi luopua perinnöstä jo perittävän eläessä tai vasta perittävän kuoleman jälkeen. Perittävän eläessä luopuminen voi tapahtua siten, että perillinen hyväksyy testamentin, jossa hänelle ei

Lue artikkeli »